8. toukokuuta: Kirpputoripöydän lopetus Cetorilla
Mieli ei ollut tippaakaan haikea, kun keräsin oman osani kamppeista, joita oli ollut muutaman kuukauden myynnissä Cetori-kirpputorilla. Pöytä oli ollut yhteisprojekti tämän kisan kilppakumppanin kanssa. Siihen liittyi paljon vaivaa eri ihmisille, kuten tilityksen hakijalle, ja vain vähän tuottoa. Vaikka tuotto sinänsä ei ollut pääasia, silti odottaisi kirpputoripöydältä että tavara vaihtaisi omistajaa, edes että joku varas olisi kiinnostunut siitä. Pientä liioittelua, mutta osa kenties tottakin. Sama tavara eri kaupungissa, eri kirpputorilla - ja lopputulos voi olla aivan toinen.
Lopetuksen yhteydessä kiersin hakemassa seuraavat tavarat kisaa varten. Eräässä nurkassa oli suositeltava pöytärivistö täynnä kohtuullisen hyviä ja edullisia kirjoja (1€ suuri osa). Aika perusnimikkeitähän nämä ovat tietysti, mukana parin nobelistin tuotantoa, elävän ravinnon oppiäidin opus, Waltarin novelleja, scifiparodiaa ja pari tietokirjaa.
Käyköhän kellekään muulle koskaan niin, että kun jotakin kirjaa suositettelee tarpeeksi moni ihminen, se lakkaa kiinnostamasta? Kirjasta tulee ikäänkuin pakkosuoritus, se alkaa näyttää vastenmieliseltä eikä sitä enää lukisi kiinnostavuutensa takia, vaan muista syistä. Itselleni kävi juuri näin Da Vinci -koodin kanssa sen ilmestyessä suomeksi vuonna 2004. Nyt kuuden vuoden päästä tarpeeksi pitkä oli kulunut, että sen saattoi ostaa ja lukaista läpi. En suosittele sitä kellekään, jottei kukaan menettäisi kiinnostustaan sen takia. Sanonpahan vain, että viihdyttävä lukukokemus ja mielenkiintoisia, joskaan ei välttämättä paikkaansapitäviä, teorioita sisältävä kirja.
Pelkkien kirjojen myyminen on vähän tylsää, joten mukaan mahtui myös sisukseton maatuska. Maatuskan keräilijöitä tuntuu Keski-Suomessa, kuten varmasti muuallakin Suomessa, olevan useita. Muutaman maatuskan vahvuinen kokoelmani meni joskus vuosi sitten nopeaan tahtiin kaupaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti